perjantai 12. elokuuta 2016

Tipukesä

Maatiaiskanoista alhot taitavat hautoa eniten. Tipuja on tullut tänä kesänä ennätysmäärä! Joka paikassa haudotaan, mökin allakin yksi. Lattian läpi kuului eilen piipitystä, eiköhän sieltä kohta tupsahda poppoo esille.



Näillä tipuilla on kaksi emoa. Kanat hautoivat yhdessä samassa pesässä ja nyt hoitavat niitä myös yhteistuumin.




Tässä kivannäköinen keväällä syntynyt nelikuinen kukko. Se ei vielä tiedä, että sille on käynyt tuuri; omat kanat odottavat sitä Mikkelissä!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kesälomakuvia

Loma on taas ja vapaus ottaa hörpyt vaikka pelargonian lehdeltä. Vettä on ainakin satanut rittävästi!

Lätäköistäkin voi juoda.

Välillä käydään mökin ovella kysymässä herkkuja! Pikkualhoja on tullut taas kiitettävästi, kyllä ne muistaa hautoa :D




Pikkukukkoja ja -kanoja kannattaa kysellä!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kolme kananuorikkoa myytävänä

Tässä ne ovat nyt, nuo marraskuun pimeillä kuoriutuneet pienet auringot, joista postasin silloin. Nyt voisivat lähteä uusiin koteihin nämä neidot, veli jo lähtikin.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tipula

 Teimme pienille konehaudotuille tipuille oman osaston ja siirsimme tiput terraariosta kanalaan.

Kalle ihmettelee suurta lapsilaumaa.

Tällaisia tiput olivat kolme viikkoa sitten, syntymäpäivänä. Tukka vielä vähän märkänä!

Saman päivän iltana alkoi jo ruoan maistelu.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Pieniä aurinkoja syntyi pimeään syksyyn

Tältä näyttää kaksiviikkoinen kanatipu, sulkautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Neljä tipua syntyi kahden kanan hautomana. Ensin nuori kana aloitti ja hautoi reilun viikon, kunnes vanha konkarihautoja päätti ottaa homman itselleen ja jatkoi siitä loppuun saakka.






keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kanat saivat kyydin maalta kaupunkiin

Syksy on taas tosiasia ja se asettaa rajoituksia tekemisiin, niin ihmisille kuin kanoillekin. Talvi pitää viettää sellaisessa asumuksessa, jossa ei päätä palella. Kanoilla heltat paleltuvat herkimmin, jos pakkanen pääsee puremaan. No nyt ei vielä pakkasia ole, mutta talven kestävään suojaan on taas tultu. Jälleen matkustaminen maalta kaupunkiin sujui rennosti. Jaksan aina ihastella kanojen mutkattomuutta. Eivät ne kökötä pelokkaana laatikon nurkassa matkan aikana, päinvastoin. Sama kananelämä jatkuu kuljetusboxissa; pehkuja kaivellaan ja tongitaan, kun sinne heittämääni kanarehua etsitään. Ja kanalla muka lyhyt muisti, ei pidä paikkansa. Kotiin kun tullaan, niin samalla sekunnilla tunnistetaan paikka, melkein puolen vuoden jälkeen. Sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kuin mitään matkaa ei olisi ollutkaan. Ehkä kanojen lyhyellä muistilla tarkoitetaan jotakin siihen suuntaan, etteivät ne kanna kaunaa, sopetuvat heti siihen tilanteeseen mikä kulloinkin on. Nyt on näin ja sillä sipuli. Tästä pääsisimmekin siihen aiheeseen, kuinka terapeuttista kanojen seuraaminen on, mutta se olisikin aivan uuden postauksen paikka.

Tässä kuvassa vanhimmat daamit istuvat lempipaikallaan katselemassa maailman menoa. Ovat niin pulleita ja rintavia. Sopivaa sapuskaa on löytynyt maasta yllin kyllin, kanarehua kuluikin tosi vähän kesän aikana.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Viiriäisiä kuoriutui

Seitsemän viiriäistä kuoriutui tänään hautomakoneen luotettavalla avustuksella. Kahdestakymmenestä munasta lähti kehittymään kymmenen ja niistä kuoriutui seitsemän (toivottavasti ei veljestä, kanoja on toivomuslistalla!). Hirveän hyvä ei ollut tuo saldo, olisiko sitten syksyllä osuutta alhaisempaan munien hedelmöittymisprosenttiin. Seuraava 20 munan satsi menee lähiaikoina hautomakoneeseen. Jospa saisimme muutaman viirun vielä lisää.